Ensimmäiset sanat bloggarina ja rimakauhu on ilmeinen. Nyt on vain kaivettava esiin syyt, jotka innostivat puuhaan.

Kerrostalolähiön ikkunoissa on vielä valoja. Lauantai-illan huumaa eletään. Bailataan, biletetään, seukataan ja juhlitaan. Televisioiden sinertävät vilkkuvat valot paljastavat todellisuuden. Huuma on tästä todellisuudesta kaukana. Yläkerran "taistelevat metsot" -pariskunta aloittaa kuitenkin yömarssinsa puolen yön jälkeen, joten turha tässä on nukkumaankaan mennä. Monena aamuna rappukäytävässä ihmisiä kohdatessani olen koettanut tunnistaa nuo kaksi, jotka riitelevät ja paiskovat ovia helvetillisiin aikoihin. Jokainen rappu A:ssa kohtaamani elollinen olento vaikuttaa niin tasapainoiselta ja elämänsä kiireisiin uppoutuneelta, että ei noissa kiusallisissa pakkokohtaamisissa syvällisiä joudeta haastamaan. Hyvä kun heit heitetään. Ja minulla kun tätä aikaa olisi myydä asti. Toisaalta, poikani päivät hupenevat rajua vauhtia.

Työajoista ja palkkauksesta. Omaishoitajan työn hinta ja laatusuhde, se on sitten varsin kohdallaan. Mikäli asiaa katselee yhteiskunnan näkövinkkelistä. Meitä maan hiljaisia, myyriä koloissamme, on tuhansia ja taas tuhansia. Teemme 24 h/vrk, 7 pv/viikko, 4 viikkoa kuukaudessa, mikäli niitä viikkoja sen verran piisaa. !2 kuukautta vuodessa ja yhtä monta vuotta kuin hoidettavalla elonpäiviä on. Täyttä työtä ja vähän enemmänkin. Ja palkaksi saa sen verran, ettei sillä edes vuokraa makseta. Eikä jaksa purnata eikä mellakoida. Kun illalla köllähtää vatsansa viereen maate, toivoo vain saavansa nukkua muutaman tunnin. Yövuorot seuraavat toistaan yöstä yöhön.
Itse jäin reilu vuosi sitten hoitamaan lastani, silloin 17-vuotiasta syöpään sairastunutta. Luvattiin puoli vuotta elinaikaa. Nyt olemme elelleet jo toista vuotta kuolemaa odotellessa. Eikä mikään aiempi työ ole verottanut näin raskaalla kädellä. Meistä kahdesta, hoitajasta ja hoidettavasta, on hämärässä  vaikeaa nähdä, kumpi on väsyneempi.

Terve itsekkyys -teema ajoi puolison vapaille markkinoille kesäloman päätteeksi. Soittelee kerran viikossa tai parissa ja voivottelee omia vointejaan. Sanoo piipahtavansa jahka projekteiltaan ehtii. Puhuu vielä paska rakkaudesta, vaikka jätti kuolemanpelossaan minut yksin hoitamaan solu solulta kuihtuvaa lasta. No, eihän tuo lapsi hänen ole, siispä mitäs tuosta. Vastuu jää synnyttäjälle. Mutta tuo sama ilmiö on pelottavan tarttuva tauti, siis tuo katoaminen terveempään ja hauskempaan elämään. Ystävät ovat nykyisin laskettavissa yhden käden sormilla. Sukulaiset käyvät vain pakkoraossa ovellamme seisahtamassa. Jos jokainen tajuaisi, että kuolema se meitä kaikkia vaanii ja on varma olotila jokaisen elämän päätteeksi...ei se sittenkään niin mene. Uskotellaan vaan olevamme iättömiä ja kuolemattomia. Kyllä se minulle sopii. Paskaas tässä meuhtomaan. Naureskelen sitten partaani (eikös se parta naisellekin vanhetessa kasva?), kun keski-ikäistyvä tuttavajoukkoni saa syöpähälytyksiä. Katsotaan sitten. Koston mielialaa, syntinen kun olen.

Laitoin piruuttani deittisivustoille ilmoituksen. Rehellisesti kuvailin sulojani ja tarpeitani. Tulihan niitä "Meille vai teille" tarjouksia. Lähinnä juuri eronneilta tai asumuserossa olevilta miehiltä. Surkeita kohtaloita, sääliä olisi pitänyt tarjota ja vähän kai lempeäkin. Kävi vaan sellainen freudilainen(?) tuuri että löysin jokaisesta palan exksääni. Ja aloin inhomaan jokaista heti kättelyssä. JA viimeinen pisara innokkaimmallekin paria etsivälle oli tuo kuolema juttu. Kummasti kännykkä hiljeni ja meilien tulo lakkasi. Olen kuoleman kiroama, moneen kertaa hyljätty, ajattelin ja ryhdyin kokkaamaan pesueelleni parasta mahdollista sapuskaa keskellä viikkoa kynttilöiden kera. Köyhän on helppo syödä enemmän kuin tienaa. Sublimaatiota ja nautintoja suun kautta.
Surullisuus on todellista. Se on ilon ja hauskanpidon pikkusisko. Ollapa päivät ilman yötä. Jo alkaisi populaatiot huutelemaan yön perään. Sellaista tämä minun surunikin on. Se tietää, että jonain päivänä vielä nauretaan. Tämään on vain niin paljon sirpaleina ja sipulia silmissä. "Äiti, itketkö sinä?" "E-en itke, kuorin vain sipulia."